Keski-Suomen metsissä kasvaa luonnonaarteita
01.11.2023 15:09Luonnontuotteet ovat Keski-Suomen metsäaarteita, joita voitaisiin hyödyntää nykyistä paljon enemmän. Se edellyttää, että niiden hankintaketjut saadaan toimiviksi.
Suomen luonto on täynnä kasveja, joita voitaisiin käyttää nykyistä paljon enemmän elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudessa. Luonnontuotteet kuten kuusenkerkkä, nokkonen, vuohenputki, koivunlehti, maitohorsma, mesiangervo, siankärsämö ja voikukka ovat todellisia metsäaarteita.
Luonnontuoteasiantuntija Anni Rintoo Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisista uskoo villiyrttien ja muiden keruutuotteiden kysynnän lisääntyvän niin kotimaassa kuin vientimarkkinoilla. Rintoo näkee Keski-Suomella olevan monia vahvuuksia luonnontuotealalla: maakunnassa on paljon metsiä ja hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan.
– Monet maatilat etsivät uusia tuotantosuuntia, ja luonnontuotteet voisivat olla yksi lisätulonlähde. Osaa villiyrteistä kuten nokkosta ja siankärsämöä voi viljellä myös pellolla, hän huomauttaa.
Useat keskisuomalaiset matkailuyritykset ja ravintolat käyttävät luonnontuotteita jo tarjonnassaan, ja maakunnassa toimii myös jalostavia yrityksiä kuten Crenoco Saarijärvellä ja Jukolan Juusto Joutsassa. Rintoon mukaan yrityksiä saisi olla enemmänkin.
– Ala tarvitsee koko hankintaketjun kehittämistä ja lisää tuotekehitystä. Parasta olisi, jos täältä kerätty luonnontuote jalostettaisiin maakunnassa mahdollisimman pitkälle, hän summaa.
Uusielintarvikeasetus hidastaa kasvua
Ehkä hieman yllättäen suuri jarru luonnontuotealan kasvulle löytyy lainsäädännöstä, tarkemmin sanottuna EU:n uuselintarvikeasetuksesta. Se nimittäin edellyttää raskasta lupaprosessia, jos jokin aiemmin elintarvikkeena käyttämätön luonnonkasvi halutaan ottaa kaupalliseen elintarvikekäyttöön.
Lupaa ei tarvita, jos kasvia on todistettavasti käytetty elintarvikkeena ennen vuotta 1997. Rintoo toteaa, että asetuksen takia luonnonkasvien kaupallinen käyttö elintarvikkeissa ei ole kaikilta osin sallittua.
– Käytännössä se tarkoittaa, että tiettyjä kasveja tai kasvinosia saattaa olla lupa käyttää vain esimerkiksi yrttiteenä, mausteena tai ravintolisänä, hän selventää.
Hankintaketjuissa on kehittämistä
Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaiset on toteuttanut maaseuturahoituksella useita hankkeita, joissa on kehitetty luonnontuotealan toimintaedellytyksiä. Tällä hetkellä meneillään olevassa hankkeessa hiotaan hankintaketjuja kuntoon.
Esimerkiksi viime keväänä hankintaketjujen toimivuutta testattiin kuusenkerkän osalta Laukaassa, jossa vastaanotto- ja välityspisteyrittäjän kautta yli 400 kiloa kuusenkerkkää myytiin eteenpäin. Vastaavaa aiotaan kokeilla myös ensi vuonna jossain muualla päin maakuntaa.
– Hankintaketjujen ja tuotekehityksen ongelma on aika monisyinen. Raaka-aineen saatavuus pitäisi taata läpi vuoden, mutta monien luonnontuotteiden keruuaika on lyhyt ja kausiluonteinen. Myös vastaanottopisteiden organisoinnissa, kerääjien löytämisessä ja hinnoittelussa on haasteita, Rintoo taustoittaa.
Yksi ongelma on luonnontuotteiden myyjien ja ostajien eriparisuus. Rintoo kertoo tapauksesta jossa eräs isohko yritys ei ostanut raaka-ainetta Keski-Suomesta, koska olisi joutunut tekemään kauppoja usean pienen toimijan kanssa.
– Luonnontuotteiden kanssa pitää aina lähteä liikkeelle ostajasta. Käyttötarkoituksesta riippuu, minkä laatuista tuotetta halutaan. Esimerkiksi kuusenkerkkää voi kerätä eri pituisena eri tarkoituksiin, hän korostaa.
Maanomistajan lupa tarvitaan
Luonnontuotteet suositellaan kerättäväksi vain puhtailta alueilta, joita ei ole lannoitettu eikä käsitelty torjunta-aineilla. Teiden varsilta kasveja ei pidä kerätä.
Kerättäessä on myös muistettava, että läheskään kaikki luonnontuotteet eivät kuulu jokaisenoikeuksien piiriin. Maanomistajan lupa tarvitaan, kun kerätään puista saatavia tuotteita kuten kerkkiä, lehtiä, silmuja, pihkaa tai pakuria. Lupaa ei tarvita, jos kerätään vähäisiä määriä ruohovartisia kasveja kuten nokkosta tai horsmaa.
– Maanomistajan lupa kuitenkin tarvitaan, jos ruohovartisia kasveja kerää suuria määriä myyntiin, Anni Rintoo tähdentää.
